Romantiikka ja realismi Suomessa

-Johdanto

 -ominaispiirteet

- vaiheet

Romantiikan tyylikausi merkitsi sitä, että 1700-luvulla valinneesta valistuksen ajanjärjellisesta ja 

kurinalaisesta ajattelusta siirryttiin tunteiden ja mielikuvitusten korostamiseen.

Suomessa taiteeseen vaikuttivahvasti myös kansallisromantiikka, johon kuului oman maan, kansan, luonnon ja menneisyyden ihailu.

Se nostatti suomalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta vaikeina aikoina.

 Oman maan ja kansan erityislaatua tuotiin esiin esimerkiksi kirjoittamalla tavallista ihmisestä romanttisessa ja ihannoivassa hengessä.

Vuosi 1809 merkitsi suurta muutosta suomelle, sillä maa siirtyi Ruotsin vallan alaisuudesta Venäjän vallan alle ja sai Venäjältä autonomisen aseman.

Autonomian aikana tapahtui paljon muutoksia.

Suomalaisen tieteen ja kulttuurin keskus oli jo pitkään ollut vuonna 1640 perustettu Turun akatemia 

Uuden yliopiston opiskelijat perustivat lauantaiseuran, jonka tarkoutuksena oli pohtia suomen kielen asemaa ja tulevaisuutta.

Kansallishengen nousun myötä pidetään tärkeänä, että maassa on omakielistä kirjoitettua kirjallisuutta, oma lainsäädäntö ja raha.

Pyrkimykset tuottivat tulosta, sillä 1800-luvulla Suomi kehittyi monella tapaa: Suomenkielinen koululaitos  ja oma pankkilaitos syntyivät ja oma armeija perustettiin.

Suomalainen teatteri sai alkunsa ja suomesta tuli virallinen kieli ruotsin rinnalle.

Realismi

Maassamme tapahtui 1800-luvun loppupuolella yhteiskunnallisia muutoksia, jotka vaikuttivat sekä ihmisten arkeen että kulttuurielämään.

Kirjallisuutemme sai noihin aikoihin vaikutteita sekä idästä että lännestä, muun muossa Ranskasta ja Venäjältä.

Myös realismi ajatuksia ihanteita kulkeutui tuolloin Euroopasta Suomeen.

1800-luvun lopulla kirjallisuutemme tuli yhteiskunnallisten muutosten myötä uudenlaisia, kantaanottavampia aiheita.

Samalla kirjallisuudessa alettiin ihailla entistä todenmukaisempaa tyyliä, jossa asioita haluttiin kuvata kaunistelematta.

Suomessa realismia katsotaan tavallisesti alkaneen 1880-luvulla.

Suomessa teollistuminen kiihtyi huomattavasti 1890-luvulla.

Uusi teollisuus synnytti työpaikkoja, joten monet muuttivat maalta kaupunkeihin työn ja paremman elämän toivossa.

Kehkot työ ja asuin olosuhteet, pitkät työ päivät ja puutteellinen ravinto olivat kuitenkin useimpien tehdastyöläisten arkea.

Myös lapsityövoimaan käyttö oli yleistä.

Köyhyys toi puolestaan mukanaan sairautta, nälkää ja sosiaalisia ongelmia.

Kaikista näistä ongelmista riitti realisteille aiheita kantaanottavaan kirjallisuuteen.